sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Älytön läjä puutarhakuvia

IMG_4034


Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään ole niin tärkeää.

Paras arvosanani biologiassa oli aikoinaan yhdeksikkö. Opettelin ulkoa piharatamot ja västäräkit, liimasin kuuliaisesti jokaisen tarvittavan apilan ja koivunlehden vihkoon lajinimien viereen. Ympäristöoppi jaksoi kiinnostaa useiden vuosien ajan, kunnes siirryttiin leikkelemään sammakoita ja opettelemaan ulkoa pääkaupunkeja sekä väkilukuja. Arvosana laski kuin lehmän häntä ja taisipa joku keskisormikin heilahtaa kyseisen aineen kirjojen kansille. Fuk juu. Ei kiinnosta.



IMG_4035
IMG_4050IMG_4057
IMG_4149

Kun muutin tähän uuteen asuntoon, läsähti tuo ympäristöopin konkreettinen tarve aivan shokkina päin pläsiä. Välinpitämättömyys kyseistä ainetta kohtaan oli aiheuttanut aivoissani sen, että kaikki perustietokin oli valunut vuosien varrella viemäriin. Aivan lorisemalla suorastaan.  Rikkaruohojenkaan nyppiminen ei ole ollut aivan sitä helpointa, kun on joutunut kävelemään google kourassa ja mummo toisessa kainalossa pihaa ympäri.
"Mikä kasvi se tämä on, otanko pois?"
... "Elä tokkeesa sitä!! SEHÄN ON LILJA SE!" ..
"aijaa............ mieku heinäks luulin"

Onneksi isoäitiltä saadut viisaudet tekevät miustakin vähän järkevämmän kitkijän askel askeleelta.



IMG_4037
PIKKUJASMIKE



IMG_4045
NURMITÄDYKE


IMG_4041
AKILEIJA



IMG_4044
PIKKUTALVIO



IMG_4043
NARSISSI

IMG_4056
PATJARIKKO


IMG_4162
HARJANEILIKKA
IMG_4058
KULTATYRÄKKI


IMG_4059
KAUNOKAINEN


IMG_4060
ORVOKKEI


IMG_4067
IMG_4066
IMG_4061
ALPPIRUUSUJA


IMG_4062
TULIKELLUKKA


IMG_4145
PÄIVÄNLILJA



IMG_4147
TÄÄLLÄ VARTIOIN MINÄ



IMG_4142
KURJENMIEKKA


20150530_164057
TULPPAANEJA



20150608_150042
ATSALEA


20150606_111719
ESIKKO


20150606_111649
MYSTEERIKUKKA (mikä?)


 
20150606_111435
KEVÄTVUOHENJUURI



lilja
KESÄN ENSIMMÄINEN LILJA AUKESI TÄNÄÄN, 28.6.
Tässä on sitä sanoinkuvaamatonta kauneutta jota arvostan suuresti.



Tie on ollut siis sekä kivikkoinen että rikkaruohoinen. Mutta nyt ollaan jo voiton puolella, sillä suurin osa kivistä on jo käännetty ja kukkapenkitkin kitketty. Risukasan tilalle kaivetussa mansikkamaassanikin kukkii jo muutama kukkanen. Ehkäpä saadaan siis mummon kanssa vaivanpalkaksi suut makkeeksi molemmille, yksi marja kutakin kohden.



IMG_4153
Mummon ja Suskin  uusi mansikkamaa. 

 

IMG_4154
Herneitä, tilliä, rosmariiniä, timjamia, salaattia, persiljaa, punajuurta, palsternakkaa, porkkanaa..
 

IMG_4155
Yrttejä ja salaattia 


IMG_4158
Pottuja

20150628_155543
Pottuja. Peruna sai oman penkkinsä, kun kasvimaalla kävi tila vähän ahtaalle.



IMG_4161
Mojitotarvikkeet tuloillaan


IMG_4170
Laitoin pinaattia kasvamaan työpaikalta ylijääneisiin mansikkalaatikoihin


Hyötypuutarha on vispilänheiluttajalle ja paistinlastalla huitovalle oikea paratiisi parin askeleen päässä. Pottu poikineen lepää hiljaa uutuudenkarheassa perunamaassa, eivätkä nuo porkkanat ja herneet ja yrtitkään näytä pistäneen pahakseen paria kylmää yötäkään. Kun olin pieni, ihmettelin sitä, kuinka taitava mummon on oltava, kun saa retiisit kasvamaan pihamaalla. Ihan itte nimittäin. Pääsin muutamana kesänä kylvämään siemeniä mummon "apuna", ja sekös tuntui silloin isolta työltä. Olihan se nyt ihan itte kasvatettua se. Mummo näytti kuinka herneitä istutetaan ja perunoita mullataan. Mummo näytti samat askareet uudestaan nyt aikuisiälläkin, kun oppi oli kaatanut tämän hortoilijan ojaan. Perunat kannattaa laittaa tasaisin välein, että pesä pääsee kasvamaan. Multaa ei saa laittaa perunoiden päälle liikaa muttei liian vähääkään, etteivät perunat viherry. Perunat pitää mullata, että ne lähtevät kunnolla kasvuun. Perunakin kukkii. Omasta maasta perunoita saa syödä sitten ihan itte. Kaiken mahdollisen tiedon olen yrittänyt omaksua, sillä haluan olla sitten isona mummon veroinen puutarhuri. Ja kasvattaa kaikki mahdolliset kasvikset ihan itte!


IMG_4069
IMG_4070
IMG_4073

Puutarhanhoito ystävän kanssa on oikeaa hoitoa sielulle. Multaa lapioidessa ehtii horisemaan ummet ja lammet niin parisuhteista, töiden kurjuuksista, kuin arjen armottomista askareistakin. Puutarhatöitä tehdessään voi miettiä muitakin asioita kun tekeminen ei vaadi täydellistä keskittymistä. Samalla kun kuokka vispaa ja hauis pullistuu, saa kasvoilleen sellaisen hymyn jota ei rahalla saa. Moni asia saa kummasti erilaista perspektiiviä, kun saa vaihtaa ajatuksia leppoisan aktiviteetin äärellä. Ei ole olemassa kahta samanlaista kukkaa, eikä kahta samanlaista ihmistä. Eikä yhtä tehokasta aktiviteettia, joka pyyhkäisisi stressin aallot yhdellä tyrskyllä rantaan.



IMG_4036
Viimevuotisen viemäröintimuutoksen takia yksi kulma tontista myllättiin ympäri kokonaan, ja siihen piti keksiä jotain uutta ja jännää. Istutin tähän pensashanhikin, röyhytatarin, revontuliatsalean sekä pikkujasmikkeen.
Etualalla kuvassa näkyy myös hipihiljaa kasvava Jorinini.



IMG_4151
Istutin tekemääni kivetykseen lumipalloheisin sekä rusokuusaman.


IMG_4138
IMG_4171
IMG_4166

Uskon että jokainen joka on kasvattanut elämässään jotain siemenestä saakka, tietää kuinka se palkitsee. Kun syventyy tutkimaan kasvattamaansa kasvia, vaihtaa multaa, latvoo tai kylvää ja seisahtuu hetkeksi aloilleen, aika pysähtyy. Kun uppoutuu ajatuksen kanssa siihen mitä on tekemässä, puutarhan ympäröivä kauneus vangitsee kaikki aistit. Asettaessa omat juurensa syvälle maahan, huomaa kuinka sireenipuskassa pörisevä mehiläinen tekee uutterasti työtään, kuinka sateen jälkeiset pisarat kimmeltävät kuunliljan lehdellä luonnon kyyneleinä, kuinka jasmikkeen kukat tuoksuvat hubba bubbalta aivan läheltä nuuskiessa, kuinka silkkisen pehmeältä kissankäpälät tuntuvatkaan sormien välissä ja kuinka kirkkaalta ja riemukkalta peipon sirputus kuulostaakaan hiljaisessa metsässä. Puutarha opettaa kasvun ihmeitä ja hetkessä elämisen merkityksellisyyttä. Jotkut kukat kukkivat vain päivän tai kaksi. Ne tuovat meille kaksi tärkeää viestiä, jotka unohtaa hektisessä elämässään helposti. Nupussaan pullisteleva pioni kertoo meille: Ole tässä, ole läsnä. Luontoa on miltei jokaisessa sopukassa tyrkyllä, jopa liian lähellä tullakseen huomatuksi.


20140722_153458

IMG_4052
Pelkkää ruusuilla tanssimista tämä harmoonisen puutarhan rakentaminen ei ole tänäkään keväänä ollut, vaikka annoinkin aiemman tekstiryppään kukituksella sellaisen kuvan. Aikaa puutarhassa peipparehtaessa ja naapureille pyllistellessä on kulunut niin paljon, että toisinaan tuntuu, kuin tiimalasin hiekka valuisi pian loppuun saakka. Vaikka olenkin monen tunnin uurastamisen jälkeen useimmiten vain hyvällä tavalla uupunut, kyllä muutama puhde on sellainen joka on vituttanut kuin jäätynyttä käpyä mutustavaa oravaa.

Ensinnäkin tuo mullan siivilöiminen. Voi hyvä luoja, mistä aloittaisinkaan.
Vaikkapa siitä, kuinka eetverttisen työlästä se on. Perinteisen "tein itse ja säästin" - mentaliteetin kautta päädyin sihtaamaan kymmenen neliömetrin kokoisen kukkapenkin rikkaruohorikkaita juurimultia sen sijaan että olisin vain tahtimarssinut putiikkiin ja ostanut lavallisen multaa. Aloitimme talkooporukan kanssa tämän uutukaisen kukkapekin rakentamisen mylläämällä kivikkoista maata ylös vajaan puolen metrin syvyydeltä murikoineen päivineen. Hutkaisimme sisään juurieristeet ja sitten päästiinkin itse asiaan.

Kymmenen kokonaista tuntia se pelkkä siivilöiminen vaati. Kannattiko? Toden totta toivon niin. Nyt voin sitten kykkiä tuon uuden kukkapenkin äärellä sormet ristissä ja panostaa siihen toiveeseen, että ensimmäinenkään juolavehnä tai vuohenputki ei näkisi auringonvaloa istututtamieni perennarykelmien alta.



20150519_143749

11668058_10153402657913560_1664164886_n

11657412_10153402657998560_2088005522_n

20150609_150605

IMG_4051

I
stutin uuteen penkkiin nämä lajit:

- Kangasajuruoho
- Sammalleimu Scarlet flame
- Sulkaneilikka
- Jalopähkämö
- Pari vähän kärsinyttä kanervaa (en raaskinu nakata vielä roskiin..)
- Double jewel kyläkurjenpolvi
- Valkoinen myskimalva
- Tiber-lilja
- Love story - lilja
-
Ruusulilja Belonica
- Kanadalainen ruusu
- Ruusupioni
- Joku ruusulajike jonka mummo toi tuliaisena


20150525_154255(1)


Loppuun haluan sanoa vielä yhden vinkin kaikille teille puutarhakyyhkysille siellä jossain kaukana.
Olen löytänyt sielunkumppanini, ja se kantaa Kanttausraudan nimeä. Ensimmäiset pari tuntia harjoittelimme yhdessäelämistä ja tunnustelimme toisiamme kuin vastarakastuneet. Sen jälkeen se olikin sitten menoa sitten. Kanttausraudalla kukkapenkeistä saa niin särmät, ettei pahimmallakaan perfektinistlla voi olla nokankoputtamista. Selkeät ja sulavat linjat saavat mielihyväsektorin hyrisemään tyytyväisyyttään.

Vielä kun saisimme elohopean kipuamaan vähän trooppisempiin lukemiin, olisin yksi maailman onnellisimmista Hemuleista joita tällä pallonpuoliskolla on koskaan elänyt.


IMG_4141

"Täällä on kaunista. Katsokaa tuota mustaa samettipuuta, jonka takana on joukoittain hopeisia värejä! Ja katsokaa kaukaisia vuoria, jotka muuttuvat purppuranpunaisiksi!"
"Meidän on kuljettava auringon mukaan."
-Nuuskamuikkunen